keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Säärikarvat; häntäluun tuho ja turmio...

... Olikin tuossa viikko sitten oikein onnenkeskiviikko...
Vapaapäivä ja tosi kiva ilma; Päätin lähteä Mejjalla ratsastamaan ja samalla katsomaan Seijan perheen uutta heppatyttö tulokasta.
Hain Mejjaa tarhasta, kun samalla portin avauksella Pedro poni ampui, kuin salama karkuun tarhasta. No jätin hölmistyneen Mejjan tarhaan ja aloin pyydystää ponia.
Ei tuo karkuun ainakaan lähtenyt, heitin riimunarun kaulalle, kun poni tekikin loikan, jolloin oma sormeni jäi narun väliin ja vääntyi... Sattui aivan hitokseen. Toisella yrityksellä sain ponin kiinni ja nätisti tuo tuli takaisin tarhaan.
Lähdin sitten sisälle kylmäpussia kyselemään.. Sormi alkoi sinertyä ja turvota lupaavasti..
Päätin kuitenkin, että kun tänne on tultu, niin teen edes jotain Mejjan kanssa sormesta huolimatta.
Satulointi oli aika tuskaa, vaikka yritti varoa sormea, aina se osui jonnekin.
Mejja olikin kivalla tuulella. Tehtiin vähän sulkutaivutuksia ympyrällä, sen jälkeen olikin mahottoman hieno ja kevyt heppa alla... Nautiskeltiin rentoina työnhedelmistä, kunnes jo aiemmin vähän kompastellut tyttö astui takajalallaan etujalkojen vähän turhan pitkäksi kasvaneen tupsun päälle, jonka seurauksena horjahti polvilleen, minä lensin kyydistä ja hetken luulin, että 600kg ehtaa tinkeriä rojahtaa niskaan.
Viime hetkellä hevonen sai oman tasapainonsa takaisin, eikä kaatunutkaan päälleni. Pelästyneen näköinen hevonen tuli luokseni katsomaan, että mitä siellä maassa kiroilen...
Ensin ei tuntunut mitään kipua missään, mutta kyllä, seuraavana päivänä häntäluu huusi jo hoosiannaa ja kuten aina putoamisen jälkeen kaikki paikka on ihan jumissa...
Eipä ole viikkoon tarvinnut ratsastaa ja ei varmaan ensi viikollakaan vielä mitään kovin kummoista tarvitse tehdä. Sormi on edelleen teipattuna, muuten ei tule töiden tekemisestä mitään...
TARINAN OPETUS ON SIIS, ETTÄ AJA AINA JALKAKARVASI :)

Samaisena iltana kivun lievitykseksi tuli käytyä katsomassa Ismo Leikolaa työkaverin kanssa.
On se kyllä vaan aikamoinen moottoriturpa. Vedet silmissä sai nauraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti