Tänään oli koulutunti minulla, neiti heilui pienessä flunssanpoikasessa kameran takana.
Kokeilussa tallin nuori Mimosa tyttönen.
En ole kyseisen heppasen kanssa ennen tehnyt mitään muuta kuin joskus rapsutellut.
Kyselinkin Sadulta vähän etukäteen millainen on hoitaa, on kuulemma kiva.
Menin karsinaan, tyttö työnsi päänsä syliini ja jäi siihen rapsuteltavaksi, meistä tuli kaverit heti.
Olikin mukava heppanen hoitaa, kaikki sujui mukavasti. Tietenkin pientä piristystä oli saatava; satulavyötä kiinnittäessä alkoi julmettu pyöriminen ympäri karsinaa ja suojia kiinnittäessä tamma hipelsi paidan selästä ylös ja alkoi nypeltää ja nyppiä... Hauskaa pientä piristystä siis, jottei niin tylsäksi mene.
Tunnilla oli useampikin nuori hevonen, joten kivasti oli suunniteltu tehtävät sellaisiksi, että on helppo toteuttaa.
Ensin pientä tunnustelua, vähän jännitystäkin, joka karisi heti, kun alettiin hommiin.
Tämä Mimosa on siis lemppariheppani Mortin varsa.
Kivasti sujui meillä, hevonen on massiivinen ja äitiään jo isompi. Silti niiiiin kevyt kädelle ja herkkä painoavuille. Ravi on vielä hieman tasapainotonta ja vauhdin tasaiseksi saaminen antoikin ratsastajalle täyden työn. Välillä mentiin pätkiä hienosti, välillä ei niin hienosti, mutta eihän sen kaiken ole helppoa tarkoituskaan olla.
Olipa hauska ratsastaa pitkästä aikaa nuorta hevosta.
Tunnin jälkeen jokainen kropan lihas huusi kyllä hoosiannaa ja autossa ensijanoon tempaisin puolisentoista litraa mehua.
Tämä onkin jo toinen uusi heppatuttavuus ihan lähipäivien aikana....
Käytiin Janinan ja "tallityttö" kaimani kanssa sunnuntaina maastossa Kulta - Ahossa.
Siellä ratsunani oli suomenputte Manu, joka jo aika korkeasta iästään huolimatta osoittautui reippaaksi maastolenkkeilijäksi.
Kävimme kiipeilemässä muutaman kerran hiekkakuopan reunaa ylös ja lopuksi uittamassa kahlaten hevosia läheisessä lammessa. Eipä ole hevosten uittoa kyllä tullut harrastettua vuosiin, joskus teini-iässä viimeksi. Oli kyllä silloinkin hauskaa, vaikka nauroinkin pihasta lähtiessä, että voi kamala, vieraan hevosen kanssa ensi kertaa maastoon, kyllä taitaa tätiratsastaja olla pahemman kerran sekaisin... pieniä hetkiä muistin vähän jännittääkin, niin kun tapoihini kuuluu, mutta en niin paljoa, että se olisi mihinkään vaikuttanut. Manumies ei ilmeisesti ollut käynyt pieneen hetkeen maastossa, sillä menohalua olisi ollut vaikka naapureille tarjota. Paikoitellen keskustelimmekin lenkin varrella siitä kuka on kuski ja kuka matkustaja...
Kyllä sitä vaan taas heräsi siihen miten hevosista saa voimaa ja jaksamista <3 niitä en vaihtaisi!!!
