Ai mikä tasapaino???

Tuli taas pitkästä aikaa tänään ratsastettua ilman satulaa.  Tinkerin selkä on kuin luotu istumaan siellä ilman, on kun nojatuoliin istuis... hippasen tuntui kyllä huteralta alkuun se nojatuoli....
Selkäännousu sujui ihan hyvin, Mejja meinas vissiin, et ollaan ny säälistä paikallaan, ettei se heti putoa. Ensi hetket toivoin, ettei tamma keksi mitään jännää hyppyä tai edes sivuaskelta yhtään käyntiä nopeammin...
Kyl se siitä sitten pikku hiljaa alkoikin sujua. Ravissa kyllä katsoin alkuun paremmaksi tarttua hiukan harjasta kiinni ja säästää ratsua edes suusta, kun muuten sieti keikkumiseni siellä.
Sain Seijalta vinkkejä uusiin koulumuuveihin, emme siis laiskotelleet, vaan teimme todella töitä. Alun takeltelun jälkeen alkoi sujua. Mejja ei ole ikinä ollut niin hyvin kuulolla. Se teki kaiken mitä pyysin miltei ajatuksesta.
Puolen tunnin jälkeen jalat alkoivat olla hapoilla, pää transsissa. En olisi halunnut lopettaa tunnin jälkeen, vaikka jalat huusivat jo todella armoa. Tuntui kuin olisi kuljettu jossain taianomaisessa hetkessä, jota ei saa rikkoa..
 Mutta kuten kaikki kiva, tämäkin loppui aikanaan... Alastulosta jäin sentään jaloilleen, vaikken ollutkaan ihan varma, kantavatko ne enää..
Ilman satulaa pääsee niin paljon paremmin tuon leveähkön otuksen ympärille ja saa ratsastettua istunnalla paljon paremmin. Loppu tunnista ohjat olivatkin lähinnä koristeena.
Vielä illallakin jaksan ihmetellä tätä, miten tässä näin kävi. En lähtenyt millään älyttömällä tekemisen meiningillä, vaan collareissa rennolla otteella. Tarkoitus oli toki tehdä hommia, mutten ajatellut, että päästään tähän lopputulokseen.
 Upeaa! Tätä fiilistä olenkin kaivannut jo viikko tolkulla, kun mikään ei ole oikein tuntunut miltään, kaikki on ollut ihan ok, semi tasoa.
Eilen olin illalla Ponitallilla hyppytunnilla, kaikki sujui siis semisti. Olen ihan tyytyväinen, muttei mitään ihmeempää elämystä tullut.
Eikä tietenkään aina voi tullakaan, sehän nyt on selvää!
Ainot yllättävä asia eilisessä oli HYTTYSET, jotka söivät kuin hullut. Eihän niitä nyt vielä tarttis tulla.
Viime viikonloppuna käytiin ihan katsojan roolissa Melkkilässä koulukisoissa. Mejjan omistaja Iitu oli ekaa kertaa Mejjalla kisoissa, hienosti meni perusmerkin rata. Prosenttejakin irtosi yli 65, vaikka pari oli molemmat ekaa kertaa kouluradalla!

Vielä muutama kuva..
Kaikki kuvat on neidin käsialaa... Tykkää kuvaamisesta todenteolla ja näkee kyllä kuvauskohteita hienosti, onnistumisiakin on jo hyvin. Lisää treeniä vaan...

Aina sanotaan, että ensin työ sitten vasta huvi, mutta onko se aina järkevintä???

Tänään tuli todistetuksi, että ei ole.
Menin tallille työpäivän jälkeen, sää oli harmaa. Tarkoituksena siivota talli sekä ratsastaa Mejja. Muu sakki oli Tampereella hevosmessuilla. Ajattelin, että siivoan tallin ensin ja ratsastan sitten.
Siivoilin karsinat ja hain Mejjan tarhasta ja laitoin kuntoon ja tadaa, kuin taikaiskusta alkoi vettä sataa, kuin..... Kateltiin siinä typyn kanssa hetki ja kirottiin molemmat mielessämme. Ei auttanut kuitenkaan muu, kun lähteä sateeseen.
Kenttävääntöä oli tarjolla. Ihan kivasti tuo typykkäinen kulki alkutahmeuden jälkeen. Oli hieno lopettaa, kun hevonen oli saanut kivan jumpan, ympyrällä ravi jatkui samana, vaikka päästi pidemmäksi... Molemmilla oli pieni hiki ja molemmat olivat hyvinkin tyytyväisen oloisia. Etenkin siihen, että pääsimme pois pellonreunasta, jossa tuuli oli alkanut puhaltaa kohtuullisen napakasti.
Talliin oli eilen muuttanu uusi vuohi. Mejja oli varma, että vuohi vähintään syö hänet ja sillä oli erityisen kamala kellokin kaulassa. Toki hevoset olivat tämän vuohen jo eilen nähneet ja se samassa tallissa nukkunut yönsäkin, mutta nyt oli nainen yksin ja hylättynä vuohen armoilla. Tarkempaa tuttavuutta tehtyämme ei vuohi vaikuttanutkaan yhtään niin pelottavalta, kukaan joka rakastaa porkkanoita, ei voi olla läpeensä paha. Näin he siis yhteistä porkkanaa mutustivat.
Tuli vielä heppailun päätteeksi käytyä laittamassa kesärenkaan variksen alle. Tai siis minä vain kannoin renkaat auton viereen ja talvinakit pois. Ilma ei tähänkään ollut ehkä suotuisin, mutta alku viikko on sen verran täynnä ohjelmaa, ettei paljon vaihtoehtoja ollut.
Aiemmin viikolla saatiin jo tehtyä vähän pihahommia koko perheen voimin (kissa mukaan lukien). Puhunkin puolen hehtaarin viidakosta, kun puhun tontistani. Tämän talon ostaessani neljä vuotta sitten alkoi tämä viidakonvaltaus-projekti. Ketään ei ollut oikein huvittanut pitää pihasta huolta, ja näin ollen suurimmassa osassa pihaa kasvoi metrinen heinä. Nyt heinää on pihalla jälkellä enää aika vähän, joskin riittävästi. Tämän kesän projetit liittyvät siis tuo heinäalueen nurmeksi saattamiseen. Olen luottavaisin mielin, niin kuin joka kevät tähänkin asti... Suunnitelmat on suuret, vielä kun joku ne toteuttaisi...

Jansku ja Touho metsämaastossa

Uusi pelottava vuohi...

Hieman sumea kuva, kun kädet meinasivat loppua kesken,

Mejja ja vuohi samalla porkkanalla,

eikä pelota yhtään!

Voisihan se kevät jo tulla...

On ollut arjessa jos jonkinlaista sutinaa viime aikoina.

Viime viikonloppuna juhlittiin neidin 12-vuotissynttäreitä oikein urakalla ja laskuun, mummejen ja kavereiden kanssa, koko viikonloppu. Samaan viikonloppuun sattui vielä Melkkilän estekisat. Saatiin kuitenkin mahdutettua kivasti kaikki puuhat minun "vapaaseen" viikonloppuun.. Ei kamalan vapaalta ajalta kyllä tuntunut, kun koko viikonloppu oli hommia täys.

Janina meni Hemmolla tälläkin kertaa, hieno puhdas rata taas, 4,sija. 

Arvostelu oli ihanneaika, joten aika arpapelillä vedettiin, kymmenyksen hiljempaa olisi pitänyt mennä, jotta olisi saanut sijoituksen. 

Tämä viikonloppu onkin sitten ollut äidin viikonloppu. Neidin piti lähteä mummeilemaan lauantaina, mutta halusikin lähteä jo perjantaina illalla. 

Itselläni oli Melkkilässä perjantaina estetunti. Ihan kivasti meni, tehtiin uusintatie-tyyppistä rataa, jossa muutamia 180 asteen käännöksiä. Täytyy sanoa, että samainen Hemmo, jolla neiti kisaa, on erittäin mainio suomiputte ja hyvin me vedettiin. 

Lauantaina olikin siivouspäivä (tätäköhän silmällä pitäen neiti karkasi perjantaina jo mummille?!!?), ja illalla sitten paikallisessa oli esiintymässä Joku Paikallinen Bändi, joka sytyttää kyllä porukan tanssimaan ja laulamaan cover-biiseillään.

Tänään onkin ollut lepopäivä ja neidin haku mummilasta. Kortin peluuksihan se taas meni ja monta tuntia vierähti pelin tuoksinassa.

Huomenna on ohjelmassa ratsastusta taasen, neiti ihan kahdella eri tallilla oikeen :)

Mennään ensin päivällä Seijalle maastoilemaan Touholla ja Mejjalla ja sitten neidillä on oma tuntinsa Melkkilässä iltapäivästä myöhemmin.

Tässä neidin kitkat/smarties synttärikakku

Samu-poni on kova pussaamaan, tässä kisapäivän tunnelmia <3

Uudistettu tuggatyyli, toisella puolella sivusiili, toista olisi tarkoitus kasvattaa...

Joku Paikallinen Bändi paikallisessa...