Kyran kuunteluoppilaana!

Kerrankin minua onni potkaisi!!!
Osallistuin Facebookissa taannoin Kotkan hevostarvikkeen järjestämään arvontaan,
jossa palkintona oli liput Ypäjälle Kyra Kyrklundin kouluklinikalle.
Viime maanantaina ihmettelin kännykällä bookatessani,että mihinkäs tilaan em. hevostarvikeliike
on minut merkannut. En muistanut edes koko kisaa, ja voittamani 2 lippua olivat totaalinen yllätys.
Oli siinä työkaverit ruokatauolla ihmeissään, että mikä sille muijalle nyt tuli.
No sittenpä seuraava dilemma,että millä ihmeellä sinne pääsen,
kun iltavuoroa pukkaa ja tilaisuus oli siis jo lauantaina. Ihanainen työkaveri suostui vaihtamaan vuoroa, jotta pääsin matkaan.
Seija lupautui (eipä kauheasti tarvinnut suostutella) mukaan ja lauantaina siis oltiin seikkailemassa siellä.
Kumpikaan ei ollut Ypäjän hevosopistolla ennen käynyt, joten hieman jännitti, mistä Ypäjä-Halli löytyisi. Kyllähän se lopulta löytyi suht helposti ja ajoissa oltiin perilläkin, vaikka välillä näytti, että kiirusta pukkaa. Paikalle oli löytänyt " muutama" (1000) muutakin ihmistä. Saatiin suht hyvät paikat kuitenkin,vaikka maneesi olikin jo aika täynnä saapuessamme paikalle.
On se vaan uskomaton täti tuo Kyra. Ennenkin jo häntä ihaillut ja tämä livenä näkeminen ja kuuleminen ei ainakaan yhtään vähentänyt tuota ihailua.
Aiheena oli nuoren hevosen kouluttaminen GP- tasolle. Pääasiassa kuitenkin esiintymässä puolentunnin caseissa oli aikas huippuluokan ratsuja, vaikkakin osa nuoria vielä.
Lohdullista oli nähdä, että huippuratsastajilla oli osittain samoja ongelmia, mitä meillä maallikoillakin. Mm. eräs SM- tason kouluratsastaja istui silmiin pistävän vinosti satulassa, itse tämän tietenkin supatin samantien Seijalle, että "kato nyt, tuo on kyllä ihan vinossa...". Lohdullista!
Paljon tuli tietoa, uutta ja vanhaa... Enkä lähde niitä nyt tähän sen kummemmin erittelemään. Youtubesta löytyy kasoittain videomatskua Kyran klinikoista, jos niistä tietoa haluaa.
Jännää oli se, että järjestäin kaikki ratsukot oli kyllä ratsastettu hienosti takaa alle, mutta edestä hevoset olivat jääneet ratsastamatta tai ratsastajat kannattelivat käsillään hevosiaan. Ja jännää oli myös se, miten pienillä asioilla tämä oli korjattavissa. Muutos katsojan silmässä oli todella silmiin pistävä.
Tulikin sellainen sormien syyhyntä päästä kokeilemaan näitä itsekin, tosin vertailu selästä saattaa olla hieman vaikeampaa, mutta ainahan kannattaa yrittää.
Väliajalla Expon lisäksi tarjolla oli Oripäivien palkintojen jako, eli komeita oreja oli kyllä nähtävillä.
Omaa sydäntäni lähempänä olivat kyllä suomenhevosoriit, ai jestas, että ne voikin olla komeita.
Kaikenkaikkiaan huippupäivä huipussa seurassa. Sain vielä neidin pyynnöstä napattua Kyran nimmarinkin hänelle.
Odotan innolla seuraavaa ratsastuskertaa, jotta pääsen kokeilemaan kikkoja ja niksejä ... Voi olla kyllä,että puskapolle ihmettelee, että mitä hittoa tuo tuolla nyt tekee,mutta ei huolta, niin ne GP - tason kouluratsut siellä maneesissakin teki ja kapinoivat uutta vastaan ihan huolella!

Yövuoroja ja maastoilua...

Nyt ois pari yövuoroa takana. Viimekertaisesta valvomisesta onkin jo aikaa. Pidän kyllä yövuoroista, mutta nyt kävi jostain syystä niin,että heräsin eilen 3,5h nukkumisen jälkeen enkä saanutkaan enää unta. Pyörin sängyssä, laskin lampaita, poroja, vuohia... mutta ei... No, tietäähän sen, että se seuraava yö on sitten pitkä ja piinallinen väsymyksen vuoksi.
En ehtinyt nimittäin illallakaan enää nukkumaan, koska olin sopinut ratsastustunnin.
Hypättiin pieniä esteitä linjalla, laskien laukka-askeleita. Yllättävästi olikin haastavaa, kun sanottiin vaan, että esim. ensimmäiseen väliin kaksi laukkaa vähemmän,kun seuraavaan. Lasket siis ensimmäisen laukat ja reaktion pitää tulla heti lisätäkö vai lyhentää... meni se kuitenkin ihan kivasti. Hypättiin vielä erilaisia ja ei niin arvattavia teitä. Olikin mukavaa, hevosetkin oli ihmeissään, kun tehtiin kaikkea " ei-niin-ennalta-arvattavaa".
Yö oli sitten tosiaan pitkä ja piinallinen... puolesta yöstä alkaen viritin tulitikkuja silmiin ja suunnilleen hypin nastojen päällä pysyäkseni hereillä. Aamu sentään lopulta koitti.
No sitten seuraavana olikin vuorossa neidin kouluterveystarkastus, huoh, nukuin kotona tunnin ja sitten pirteenä buranaa naamaan ja liikkeelle.
Varmuuden vuoksi sanoin terkkarille ja lääkärille, että menee nyt 2 vuorokautta rikki kolmen tunnin unilla, ajattelin, ettei ne välttämättä pitäis mua ihan hulluna. Olis ehkä pitäny töistä ottaa vielä se nasta kenkään tai jotain... löysin itseni ihan jostain omista svääreistä välillä, en ihan ollut koko aikaa kartalla...
Kyllä tulikin sikeä uni,kun lopulta pääsin kotiin nukkumaan. Ei paljon tarvinnut houkutella.
Iltapäivällä lähettiin vielä Seijan kanssa maastoilemaan. Oli kerrankin saatu sovittua yhteen aikataulut.
Ilma oli ihan tajuttoman hieno, aurinko paistoi ja oli lämmin.
Pelkäsin vähän ennalta mitä tulee, kun en ole pitkään aikaan Mejjalla ratsastanut ja hevonen tuppaa osoittamaan minulle mieltään, ellen käy tarpeeksi usein. Satulavyön laitoissa oli jo protestit pystyssä, muuten kyllä heppa vaikutti seesteiseltä(, niin kuin nyt nainen vain voi olla....)
Eipä tarvinnut pitkään köpötellä,kun arkiset murheet rapisivat yksi kerrallaan pois ja jäi vain nautinto.
Ratsasteltiin tuttua reittiä metsäpolkua pitkin. Vaikka reitti on ihan arkinen eikä siihen liity mitään erityistä, niin joka kerran,kun sinne ratsastetaan, tunnen itseni jotenkin onnelliseksi ja etuoikeutetuksi, että saan moisesta herkusta nauttia.
Päätettiin mennä pitkä lenkki,kun ei kellään ollut kiire minnekkään. Pieniä pätkiä otettiin reippaampaakin menoa, hepat tuntuivat nauttivan ihan yhtä paljon,kun ratsastajatkin.
On se vaan käsittämätön tunne, kun köpöttelee metsässä ja heppa pysähtyy ja kääntyy katsomaan itseäsi, melkein kun aikoisi sanoa jotain, sai rapsutuksen korvan taakse ja pienen halin ja taas jatkettiin matkaa. Ihan mieletön se yhteys mikä oikeasti voi ihmisen ja hevosen välissä olla.
Innostuttiin vielä hyppäämään metsäpolulla olleen puunrungon ylikin, hepat oli ihan innoissaan,kun pitkää lenkkiä ei nyt talvella ollakaan tehty.
Lenkin jälkeen vielä tehtiin tallihommia porukalla.
Kotona ruoka ja sauna kruunasivat päivän.
Taitaa olla tämän onnellisen äiskän nukkumaan meno aika.

                                                    Tyylikkäänä tallille menossa :)