vanhoja muistellessa...

Viime kirjoituksen jälkeen aikaa meni kolme viikkoa ennen kun allekirjottanut kapusi hevosen selkään. Varasin tallin tasaisimman hevosen ja pelkäsin häntäni puolesta. Häntä kesti ratsastusta aika hyvin, mutta murtunut sormi vähä kiukutteli.
Asia oli ratkaistu sillä, että kävelin apteekkiin hakemaan jykevämpää teippiä. Oli apteekin tätillä näkemisen arvoinen ilme, kun esitin asiani ja hän siihen sanoi, että yleensä murtunut sormi teipataan vieruskaverin kanssa yhteen. Minä siihen toteamaan, että tiedän, mutta töissä on saatava kumihanskat käteen eikä sormet yhdessä voi ratsastaa.... Hetkeksi sain aikaiseksi hauskan ilmeen. Teippi löytyi.
Edelleen sormi on teipattuna, mutta alkaa pikku hiljaa parantua, onneksi.
Muutaman ekan viikon maltoin ratsastaa koulua, mutta estehimo kasvoi niin, että menin pienten kanssa hyppimään pieniä esteitä. Oli kyllä haastavat tehtävä, että ei siitä sitten mitään alkeistuntia maahan kaivettuine esteineen kuitenkaan tullut.
Jansku on nyt ollut monesti mukanani, kun halajaa hyppäämään, antaa tytön hypätä jos haluaa, sama se minulle on. On taas sellainen kausi. Syksyllä kävi toisella tallilla valmennuksissa, jatkaa niitä taas jahka pomppuinnostaan rauhottuu.
Edellisellä kerralla hyppäsimme Marikan kanssa kaksin ja voi pojat, kyllä siinä saikin loikata ja pompata. Rataa paukutettiin läpi eri askelmäärillä esteiden väliin. Oli kyllä tosi hauskaa.
Löysin taas  hetkeksi kadottamani hyppyasentonikin takaisin, kun esteet vähän nousi.
En tiedä, miten onnistuin sen hukkaamaan, kamalaa kenotusta muutama kerta.. Luulisi, ettei näiden vuosien jälkeen enää tarvitsisi sellaista asiaa miettiä, mutta kaikkeahan sitä voi kuvitella...
Tällä viikolla menimme erilaisia teitä ja tekniikkatehtäviä pienellä radalla.
Hassu juttu, mutta tajusin vuosien jälkeen, että olen vain unohtunut ratsastamaan Mortilla esteitä, en pyytämään tuntumaa vasten tarpeeksi eteen ja näin ollen meno on kyllä ollu ihan hyvää, mutta kun löytyi se oikea tie, vanhat hypyt tuntuivat vähän löysiltä.
Sopivasti vauhtia löytyi ja tosiaan hevonen olikin ihan erilainen kunnon painetta vastaan ja hypyt lähtivät aivan eri tavalla voimalla ja ylös päin. Vanha koirakin voi siis oppia taas uusia vanhoja temppuja. Tunnin piti ratsastuksen opeksi opiskeleva Nita, joka siis katsoo eri silmin, siitä syystä ehkä uusia juttuja löytyikin.
 Hassua on, että jotkut asiat tulevat vieläkin pikku hiljaa muistiin sieltä vanhasta. Toiset asiat on niin lujasti selkärangassa, että tulevat ihan automaattisesti... esimerkiksi pään kenotus kyllä aina löytyy, vaikkei muuta löytyisikään...
No aika aikaansa kutakin, en minä tavoittele mitään erityistä, omaksi iloksi ratsastan ja omia tavotteitani itselle asettelen, toteutuu sitten kun toteutuu. Turha on ottaa mitään stressiä epäonnistumisista, ratsastus on nautinto, joskus onnistuu joskus ei.
Nyt on ollut niin sateista, että ei ole päästy Mejjan kanssa kouluvääntöä paljon tekemään. Sais kuivua vähän keli, niin olis kiva hänelläkin käydä touhuamassa.
Olis kyllä kiva kun ois se muutama aste pakkasta ja pari senttiä lunta. Valostaisi kummasti tätä synkkyyttä,
Ei tunnu yhtään siltä että joulu on muutaman viikon päästä! Tänään vapaapäivälläni lähdin Saloon kauppoihin, ajattelin josko joulufiilis löytyisi sieltä. Kai sitä vähän tuli, vähän joulukoristeita ja kynttiläjuttuja löytyi sekä hyasintti, joka voi myös auttaa joulun tuntua... Hyvässä seurassa hupsahti päivä aamusta iltapäivään asti. Hoksasin, että en ole moneen kuukautee juuri käynyt muissa kun ruokakaupassa. Ehkä siis oli aikakin lähteä täältä mökistä vähän liikkeelle.

 

Mortin kanssa hyppelöimässä, taustalla Marika

Seppo haluaa äidin läheisyyttä ja syliä 

"Hei me autetaan sua petaamaan" :)

Uusia joulujuttuja

Papu Janinan sylihoidossa peiton sisällä...

Säärikarvat; häntäluun tuho ja turmio...

... Olikin tuossa viikko sitten oikein onnenkeskiviikko...
Vapaapäivä ja tosi kiva ilma; Päätin lähteä Mejjalla ratsastamaan ja samalla katsomaan Seijan perheen uutta heppatyttö tulokasta.
Hain Mejjaa tarhasta, kun samalla portin avauksella Pedro poni ampui, kuin salama karkuun tarhasta. No jätin hölmistyneen Mejjan tarhaan ja aloin pyydystää ponia.
Ei tuo karkuun ainakaan lähtenyt, heitin riimunarun kaulalle, kun poni tekikin loikan, jolloin oma sormeni jäi narun väliin ja vääntyi... Sattui aivan hitokseen. Toisella yrityksellä sain ponin kiinni ja nätisti tuo tuli takaisin tarhaan.
Lähdin sitten sisälle kylmäpussia kyselemään.. Sormi alkoi sinertyä ja turvota lupaavasti..
Päätin kuitenkin, että kun tänne on tultu, niin teen edes jotain Mejjan kanssa sormesta huolimatta.
Satulointi oli aika tuskaa, vaikka yritti varoa sormea, aina se osui jonnekin.
Mejja olikin kivalla tuulella. Tehtiin vähän sulkutaivutuksia ympyrällä, sen jälkeen olikin mahottoman hieno ja kevyt heppa alla... Nautiskeltiin rentoina työnhedelmistä, kunnes jo aiemmin vähän kompastellut tyttö astui takajalallaan etujalkojen vähän turhan pitkäksi kasvaneen tupsun päälle, jonka seurauksena horjahti polvilleen, minä lensin kyydistä ja hetken luulin, että 600kg ehtaa tinkeriä rojahtaa niskaan.
Viime hetkellä hevonen sai oman tasapainonsa takaisin, eikä kaatunutkaan päälleni. Pelästyneen näköinen hevonen tuli luokseni katsomaan, että mitä siellä maassa kiroilen...
Ensin ei tuntunut mitään kipua missään, mutta kyllä, seuraavana päivänä häntäluu huusi jo hoosiannaa ja kuten aina putoamisen jälkeen kaikki paikka on ihan jumissa...
Eipä ole viikkoon tarvinnut ratsastaa ja ei varmaan ensi viikollakaan vielä mitään kovin kummoista tarvitse tehdä. Sormi on edelleen teipattuna, muuten ei tule töiden tekemisestä mitään...
TARINAN OPETUS ON SIIS, ETTÄ AJA AINA JALKAKARVASI :)

Samaisena iltana kivun lievitykseksi tuli käytyä katsomassa Ismo Leikolaa työkaverin kanssa.
On se kyllä vaan aikamoinen moottoriturpa. Vedet silmissä sai nauraa.

Järkyttävää jännitystä ja ripaus ellei parikin silkkaa kauhua...

Niistä oli yllättäen tehty mun ja Mimosan ensimmäisen yhteisen estetunnin alku...
Jo edellisenä päivänä jännitin, tajusin sen yht´äkkiä. En ole ratsastuksia millään hevosella enää aikoihin jännittänyt juurikaan.
Samaisena päivänä jo mietin, että miten oikein pystyn karkaamaan ja pistämään pään puskaan ja ilmottamaan, etten tulekaan tänään... Nyt jo oikeasti ihmettelin itseäni, mikä hitto vaivaa...
Mimosa, joka on nuoreen ikäänsä nähden käyttäytynyt todella hienosti, eikä pitäisi olla mitään syytä moiseen liki paniikkiin.
Vaikka olisi tehnyt mieli perua tai vaihtaa hevosta tai tai tai... päätin että menemättä en jätä...
Reippaasti lähdin tallille vatsa täynnä sementtiä ja pahaa oloa ym kaikkea psyykkistä oiretta,
mitä ihminen vaan voi itselleen saada aikaan, kun oikein päästää vanhat traumat valloilleen...
Harjasin hevosta, lämpöistä jättiä, joka oli ehkä vähän hämillään minun olotilasta.. Päätin, että menen ja hyppään yhden esteen, enempää ei tarvitse hypätä, ellei siltä tunnu. Sanoin Sadullekin, että nyt on muija ihan kipsissä, ehkäpä tuo olisi huomannut sen sanomattakin..
Mimosa ei monesti malta olla paikallaan, kun mennään selkään, nyt se malttoi odottaa hienosti ja lähdettiin käpsyttelemään kentälle. Yritin hengittää, haukotella ja tehdä kaikkeni, että olisin saanut itseni rauhottumaan ja olemaan tartuttamatta hevoseen omaa tilaani.
Alkaessa ratsastaa ja tehdä annettuja tehtäviä, huomasin itse vähän rauhottuneeni.
Menimme ympyrällä laukkapuomeja jonka perään tehtiin pienempi voltti. Sujui aika kivasti, neiti nuori neiti katsoi eteensä hienosti ja hyppäsi osan kertaa puomin yli, aika kivalta tuntui...
Lopulta se ensimmäinen este oli vuorossa, minipieni pysty.
Minä sain kunnian alottaa, ei enää jännittänyt ihan niin järkyttävästi paitsi askelta ennen hyppyä... ja kas; tadaaa, se oli onnistunut keveä ponnu, kuin kissan loikka, yhtä kevyt eikä paljon tuntunut miltään. Wau, pieni kyynel silmäkulmassa ylitin itseni... ja niin kuin varmaan on sanomattakin selvää, jatkoimme koko tunnin loppuunkin.
Uskomatonta kyllä on se mitä ihmisen omat ajatukset voivat saada aikaan, jäätävän sisäisen kaaoksen.
Hienosti tuo kyllä malttoi ja jaksoi melkein tunnin loppuun asti. Lopetimme  hyvällä fiiliksellä, molemmat ihan likomärkinä hiestä, molemmat aika onnellisena. Mimosan eka estetunti <3

Toisella kertaa ei tarvinnutkaan enää jännittää niin paljon. Satu oli unohtanut juoksuttaa neidin päivällä ja mietin, minkälaisia virtapiikkejä olisi luvassa.
Alkuun neiti esitteli taitojaan mitä oli keksinyt kentällä; esim. ravista yhtäkkiä seis ja samalla vetää pään alas.. Ensimmäisellä kerralla rontti melkein onnistui pudottaa ratsastajansa, toisella kerralla tuli keppiä ja vähän hyppyjä... ;)
Tällä toisella kertaa ei malttanut ihan niin hyvin keskittyä hyppyihin, liekö viime kerralla menneen juoksutuksen ansiosta paremmin.
Hyppäsimme kuitenkin Mimosan ihan ekan radan, jossa oli 4 estettä. Hienosti kyllä meni!
Siitä tulee vielä mainio esteheppa, niin rehellinen on hyppäämään ja selkeästi siitä innostuu ja nauttii.
Ensi viikolla onkin tiedossa koulutunti, jolla testissä itselleni uusi tuttavuus Vertti.
Vielä ei jännitä yhtään, eikä taida alkaa edes....

                                                       Toisen kerran hyppyjä, kaikissa kuvissa C Janina Julin

                                                       Kevehkö etupää...

                                           Jiihaa, nyt on meidän vuoro...

                                                        "Hymyile olet kamerassa, kivaa on"

Kuulumisia pitkästä aikaa...

...
Onhan jääneet kirjottamiset pitkäksi aikaa!
Turkin reissu tuli tehtyä, kaikki meni hyvin ja lämmintä todella riitti. Tunnustaudun auringon rakastajaksi, mutta keskipäivällä oli mentävä varjoon, ei auttanut mikään.
Viikko meni kyllä ihan liian äkkiä, kotiinkin toisaalta on aina kiva palata.
Oma kesälomani jatkui vielä reissun jälkeen, neiti sai lähteä koulutielle.
Haettiin meille Marttilasta Papu - kissanpentu. Aivan ihana ja touhua täynnä oleva elohopea. Vanha Lilli kissamme ei kyllä kovasti ilahtunut tästä kakarasta. Mahtuvat sentään juuri ja juuri samaan tupaan.
Yllätykseksi perheemme kasvoi tällä viikolla vielä yhdellä pennulla, orvolla Seppo kissalla, jolle ei vain ollut sydäntä sanoa ei... Harmaaraidallinen pienen pieni kissa hurmasi äidin ja tyttären totaalisesti. Nyt Seppo ja Papu painivat täällä ylimpinä ystävinä.
Ratsastusrintamalla ollaan sentään vähän ryhdistäydytty.
Ollaan molemmat käyty Mejjaa ratsastelemassa. Tammuska keksi uuden hauskan tavan protestoida omaa poissaoloani.. Yleensä hän on kiukutellut laittaessani satulavyötä kiinni. Nyt seisoi nätisti vaan paikallaan, mutta kun aloin ratsastaa ei antanut sisäpohjetta millään läpi. Välillä se jo meni, kunnes taas alkoi jäkittää. Nauratti oikein miten pitkään jaksoi taistella vastaan. Lopulta oli kuitenkin annettava periksi ja saatiin treenit päätökseen. Seuraava kerta olikin jo huomattavasti helpompi.
Mimosalla olen ratsastellut aika paljon viime aikoina, mukaan mahtuu yksi täydellinen onnistuminen, hevonen ja ratsastaja leijuivat lähes transsissa samaan tahtiin, seuraavalla kerralla alla olikin räjähtelevä nelivuotias kakara, jolla oli ruutia tehdä kaikkea muuta, paitsi keskittyä siihen mitä olisi pitänyt tehdä... Näin ollen balassissa ollaan :) pieni estekin hypättiin Mimosan kanssa. Tarkoitus olisi mennä alkeistunneille mukaan Mimosan kanssa, näin tehtävät ja estekorkeudet pysyvät tarpeeksi helppoina... siitä sitten myöhemmin lisää...
Mortilla hypähdeltiin myös tällä viikolla ja hienosti meni ympyrällä hyppäämiset. Taannoin olin estetunnilla yksin, kaikkien muiden peruttua viime hetkillä, hyppäsimme ympyrällä ja kahdeksikolla ja lopulta sain hommasta kiinni,kun maltoin itse vaan odottaa. Aivan liika oma kiireeni on tehnyt niistä ennen hösläämistä ja olen häirinnyt itseäni ja hevosta.
Nyt sujui hienosti. Sain tosin Mortin kieltämään pystylle (Mortti ei ikinä kiellä, jos sillä on vaan mahikset hypätä)... Olikin kiero ja himmasi hiljalleen vauhtia, kielto tuli ihan puskasta. No, vähän keppiä niin lakkasi se kässäri olemasta päällä ja taas sujui mukavasti.
Ensi viikolla luvassa revanssi esteillä, taas on tullut ratsastettua niin koulupainotteisesti, että pari hyppykertaa ei tee pahaa....
Nyt muutama kuva ja ensi kerralla lisää tarinoita muun muassa uudesta ostoksestani extensiokaaresta, jolla toivottavasti saan kuntoutettua vuosia vaivanneen selkäni uuteen uskoon....

Taisin saada uuden ystävän...

...hevosystävän siis.
Tänään oli koulutunti minulla, neiti heilui pienessä flunssanpoikasessa kameran takana.
Kokeilussa tallin nuori Mimosa tyttönen.
En ole kyseisen heppasen kanssa ennen tehnyt mitään muuta kuin joskus rapsutellut.
Kyselinkin Sadulta vähän etukäteen millainen on hoitaa, on kuulemma kiva.
Menin karsinaan, tyttö työnsi päänsä syliini ja jäi siihen rapsuteltavaksi, meistä tuli kaverit heti.
Olikin mukava heppanen hoitaa, kaikki sujui mukavasti. Tietenkin pientä piristystä oli saatava; satulavyötä kiinnittäessä alkoi julmettu pyöriminen ympäri karsinaa ja suojia kiinnittäessä tamma hipelsi paidan selästä ylös ja alkoi nypeltää ja nyppiä... Hauskaa pientä piristystä siis, jottei niin tylsäksi mene.
Tunnilla oli useampikin nuori hevonen, joten kivasti oli suunniteltu tehtävät sellaisiksi, että on helppo toteuttaa.
Ensin pientä tunnustelua, vähän jännitystäkin, joka karisi heti, kun alettiin hommiin.
Tämä Mimosa on siis lemppariheppani Mortin varsa.
Kivasti sujui meillä, hevonen on massiivinen ja äitiään jo isompi. Silti niiiiin kevyt kädelle ja herkkä painoavuille. Ravi on vielä hieman tasapainotonta ja vauhdin tasaiseksi saaminen antoikin ratsastajalle täyden työn. Välillä mentiin pätkiä hienosti, välillä ei niin hienosti, mutta eihän sen kaiken ole helppoa tarkoituskaan olla.
Olipa hauska ratsastaa pitkästä aikaa nuorta hevosta.
Tunnin jälkeen jokainen kropan lihas huusi kyllä hoosiannaa ja autossa ensijanoon tempaisin puolisentoista litraa mehua.
Tämä onkin jo toinen uusi heppatuttavuus ihan lähipäivien aikana....
Käytiin Janinan ja "tallityttö" kaimani kanssa sunnuntaina maastossa Kulta - Ahossa.
Siellä ratsunani oli suomenputte Manu, joka jo aika korkeasta iästään huolimatta osoittautui reippaaksi maastolenkkeilijäksi.
Kävimme kiipeilemässä muutaman kerran hiekkakuopan reunaa ylös ja lopuksi uittamassa kahlaten hevosia läheisessä lammessa. Eipä ole hevosten uittoa kyllä tullut harrastettua vuosiin, joskus teini-iässä viimeksi. Oli kyllä silloinkin hauskaa, vaikka nauroinkin pihasta lähtiessä, että voi kamala, vieraan hevosen kanssa ensi kertaa maastoon, kyllä taitaa tätiratsastaja olla pahemman kerran sekaisin... pieniä hetkiä muistin vähän jännittääkin, niin kun tapoihini kuuluu, mutta en niin paljoa, että se olisi mihinkään vaikuttanut. Manumies ei ilmeisesti ollut käynyt pieneen hetkeen maastossa, sillä menohalua olisi ollut vaikka naapureille tarjota. Paikoitellen keskustelimmekin lenkin varrella siitä kuka on kuski ja kuka matkustaja...
Kyllä sitä vaan taas heräsi siihen miten hevosista saa voimaa ja jaksamista <3 niitä en vaihtaisi!!!

Blogia pitkästä aikaa

Onhan viimeisen tekstin kirjoittamisesta jo aikaa...
Ollaan neidin kanssa kesällä ratsasteltu ponitallilla. Keväällä hänelle meinasi pukata ihan totaalinen kyllästyminen, mutta uusien tuulien myötä innostus on palannut takaisin.
Kesän aikana ollaan aika paljon hyppäilty,ylläri!
Neiti lähti muutama viikko sitten kokeilemaan Kulta-Ahon ratsutilan menoa ja meininkiä. Kovasti tykkäsi ja sen jälkeen tytärtä ei juuri kotoa olekaan näkynyt,paitsi eväs -ja bussirahaa hakemassa. On tallihommat vieneet mennessään.
Hyvä niin, sillä onhan hyvä oppia,että heppailu sisältää nii paljon muutakin,kun pelkän ratsastuksen.
Myös valmennuspainotteiset ryhmät olivat mieleen (kaikille muille paitsi äidin kukkarolle....).
Kesälomalla onkin hyvä mennä,kun ei muista velvoitteista tarvitse välittää. Syksyllä koulun alettua alkaa uudet mietteet sitten,jotta koulukin tulee hoidettua.
Itse olen tänä kesänä ratsastanut todella paljon normia vähemmän. Seijan vauvamahan kasvatusprojekti ja Touhon eläkkeelle jäänti varmasti oleellisesti siihen on vaikuttanut. Mejja-tyttökin on saanut vietellä kunnon ansaittua kesälomaa. Ehkä heinäkuun lopussa alkavan loman myötä ratsastus-asiatkin korjaantuu.
Muutama viikko sitten hypätiin Sadun toimesta maastoesteitä!!! Heille on aidoitetulle alueelle pikkuruisia puunrunkoja ym. rakennettu. Kyllä sitä vissiin vanhaksi tulee,kun perhosia leijaili vatsassa ja panketin jätin suosiolla seuraavaan kertaan. Taisi tulla kirjallisesti luvattua sen hyppääminen kun seuraavaksi niitä hypätään,huih :D
Muutama viikko töitä olisi vielä puurrettava ennen lomaa.
Tänä kesänä juhlitaan 3 ystävän häitä,näistä kahdet on jo kunnialla saatu päätökseen,yhdet vielä edessä.
Kohta sitä saakin alkaa odottaa elokuun alussa koittavaa Turkin matkaa. Ei tullut huonoon saumaan varattua matkaa,kun on lämmön ja auringon ystävä; sitä tämä kesä ei ole muuten juuri tarjonnut.
Loppuun muutama kesäkuva :)

Pitäisköhän joskus levätä...?!?

... Eipä ole arki moiseen herkkuun tarjonnut mahdollisuutta pitkään aikaan, siis ihan oikeaan lepoon..
Viikonloppuna oli vapaata ja ystävän polttarit. Olen kaasona, joten niiden valmistelussa, toteutuksessa ja loppuhässäköissä hujahti koko viikonloppu. Ihanaa kuitenkin, että palkaksi saatiin tyytyväinen morsian, jolla oli ollut kiva päivä.
Samaisella reissulla lauantaina tuli heitettyä mökkilampeen talviturkki!!!
Oli se vesi vaan kylmää, mutta hyvien löylyjen jälkeen sinne oli mahdollista pulahtaa useampaan otteeseenkin. Kyllä siitä vaan tuli niin hyvä olo.
Eilen olikin sitten onneksi iltavuoro.  Aamupäivä meni pyykätessä ja kotia raivatessa. On pikkuisen jäänyt retuperälle, varsinkin, kun ulkonakin on näin alkukesästä kiitettävästi hommaa ja nurmikko kasvaa kohisten koko ajan.
Tänään pääsin sentään testaamaan uusia ratsastushousuja.
Hyvin tuntuvat istuvan. Koulutunnilla ratsastettiin kulmia ja taivutuksia, oikein kunnon tekemisen meiningillä. Rakastan juuri sitä; kulmien ja pienien yksityiskohtien hiomista hulluuteen asti, kunnes onnistuu. Tilasin myös simputusta... Joko ratsastin vaan hyvin, tai sitten sitä ei ollut kamalasti tarjolla.
 Mortti oli kyllä tänään ihan samalla aaltopituudella, teki, taipui, astui hienosti alle ja istunnalla oli taas kerran makeeta saada homma kulmissa toimimaan. Onnistumisen elämyksiä tuli saatua kyllä, josko kaikki ei mennytkään koko ajan nappiin,mutta silti.
Juteltiinkin vapaankäynnin aikana koulumuuveista ja sanoin, että itselleni nousee älytön rima, minkä ylittämiseen on päästävä... Joskus pääsee, joskus ei, mutta ei se ainakaan yrityksestä kiinni jää... Ja onhan se hyvä, että vuosien päästäkin itseltään vaatii lisää ja lisää. Se kai tämänkin harrastuksen punainen lanka lopulta on. Vaikka välillä voikin maastossa hömpötellä tekemättä oikeen mitään järkevää, muuta kuin nauttia...
Huomenna onkin sitten pitkästä aikaa maastopäivä. Seija lähtee kärryillä kaveriksi.


Tällainen ällötys löytyi myös pihasta ekaa kertaa koko sinä aikana, kun olen talossa asunut... yök, toivottavasti oli vaan ohikulkumatkalla!!!

Koulutunnilla pitkästä aikaa!

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi koulutunnilla käynyt.
Koulua on tullut kyllä itsenäisesti väännettyä, mutta on kiva kuulla välillä aina, että miten päin se pää ja muija kenottaa..
Tehtiin vähän siirtymiä, pohkeenväistöä ja käännöksiä. Ihan suht hyvin sujui, Mortti ei oikein ollut vaan sillä päällä, että oltaisiin tanssahdeltu kepeästi, mutta eipä sitä aina voikaan.
Heivasin heti alkutunnista jalustimet pois, kun tuntui, että vaan kenottaa siellä selässä niiden kanssa. Meno paranikin heti huomattavasti. Vedin kevyetravitkin ilman jalustimia, sen verran oli stressiä, että päätin antaa sille kyytiä kunnolla... ja kyllä, tunnin jälkeen stressi oli poissa ja jalat aikalailla maitohapoilla.
Janina tulikin samalle tunnille ratsastamaan. On nyt muutaman tunnin vaihteluksi ratsastanut Ponitallilla ennen kun todellinen kesätauko alkaa. Meinasi jo totaalinen ratsastuskyllästys iskeä keväämmällä neitiin, mutta nyt tuntuukin maistuvan, kun vähän eri heppoja saa kokeilla, kun mitä omilla tunneillaan.
Arki tuntuu jotenkin harmaalta, sää on useimmiten sateinen ja viileä. Ainakin silloin, kun itsellä on vapaata, tuntuu aina satavan vettä, kuten tänäänkin ukkosen kera.
Piti mennä heti aamusta Mejjalla ratsastamaan,mutta tosiaan vettä tuli kun esterin perseestä ja ukkonen jyrisi muutaman kerran ihan kunnolla, niin ah, mikä ihana "syy" jäädä lämpimän peiton alle muhimaan... Katsotaan, jos vaikka sää paranisi iltaa kohti, niin pääsisi vielä ratsastamaan.
No, nyt onkin sitten tiedossa sisähommia ulkohommien sijaan.
Mansikan taimet saavat vielä odottaa istutustaan kauniimpiin ilmoihin.

Janinan ulos katettu äitienpäivän aamupala kera ihanan yrttilahjan :)

Takapihan "nurmikko", ei kasva metrinen heinä, ainakaan vielä :D 

Josko tästä joskus tulisi joku takapihakin. Hiljaa hyvää tulee?

pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat....

...siinäpä päivälle teemaa...
Oli siis tänään taasen kerran estehyppelöä...
Ensin vinotti (aina kun oikein keskityn) pää... Sitten tuntui ettei ahteri pysy satulassa, mutta polvien kohdalla onkin positiivista, tajusin nimittäin viimeksi, että olen ottanut vähän polvilla kiinni hypyssä liikaa, enkä tukenut painoa tarpeeksi jalustimille... Tämä ahaa-elämys mullisti taas tätiratsastajan päivän ja hypyt sujuvat paljon helpommin!
Tosin tähän saattaa myös vaikuttaa se, että löysin uuden venyttelyn selälleni, josta selkä on todenteolla ollut kiitollinen.
 Tänään tenttasin, että huomaako muutosta kukaan muu, kuin minä. Olihan se minusta kokolailla aika dramaattinen, ei kuulemma huomaa.
 Aika tylsää, kun vaan on ihan yksin omien ahaa- elämyksien kanssa :D
Tosin aika mukavaa, kun tuolla uudella tyylillä on sama, mitä hyppää, aina tuntuu pysyvän mukana hyvin.
Ihan kivat hyppelöt oli tänään. Janinakin oli mukana tunnilla vanhalla poniherralla, kun menee lauantaina pienimuotoisiin tallikisoihin. Itse luonnollisesti olen töissä, joten ne kisat jäävät itseltäni väliin, olisi ollut aika mukava päästä mukaan. No, toisen kerran sitten.
Vappu tuli juhlittua kavereiden kanssa. Aikas mukavaa leppoisaa elelyä ja oleilua. Akkuja tuli ladattua, tosin tuntuu, että elokuussa häämöttävä kesis on aivan liian kaukana...
Lauantaina pelailtiin korttia neidin mummilassa ja eilen vielä käytiin mökillä pyörähtämässä, missä veljeni perhe sattui olemaan samaan aikaan. Ihanat naurut saatiin, kun serkukset leikkivät keskenään ja tämä veljeni vajaa 3v. poika osoittautui isänsä veroiseksi moottoriturvaksi. Ihania nuo pienet ja niiden jutut.
Tänään olikin paluu arkeen. Siinähän tuo aamuvuoro sujui, iltapäivällä piti olla Salossa koulutusta, päästyäni sinne, totesin sen peruutetuksi... Ihan kivaa, kesken työpäivän ajella turhaan pitkin maita ja mantuja. Oli kuulemma sähköpostia lähetetty, eipä ole näkynyt.

Ai niin ja eilen käytiin myös Seijan tallilla, minä ratsastin Mejjalla ja Seija ja Janina ajelivat Touho-pappaa, joka on ollut sairaslomalla.

Ai mikä tasapaino???

Tuli taas pitkästä aikaa tänään ratsastettua ilman satulaa.  Tinkerin selkä on kuin luotu istumaan siellä ilman, on kun nojatuoliin istuis... hippasen tuntui kyllä huteralta alkuun se nojatuoli....
Selkäännousu sujui ihan hyvin, Mejja meinas vissiin, et ollaan ny säälistä paikallaan, ettei se heti putoa. Ensi hetket toivoin, ettei tamma keksi mitään jännää hyppyä tai edes sivuaskelta yhtään käyntiä nopeammin...
Kyl se siitä sitten pikku hiljaa alkoikin sujua. Ravissa kyllä katsoin alkuun paremmaksi tarttua hiukan harjasta kiinni ja säästää ratsua edes suusta, kun muuten sieti keikkumiseni siellä.
Sain Seijalta vinkkejä uusiin koulumuuveihin, emme siis laiskotelleet, vaan teimme todella töitä. Alun takeltelun jälkeen alkoi sujua. Mejja ei ole ikinä ollut niin hyvin kuulolla. Se teki kaiken mitä pyysin miltei ajatuksesta.
Puolen tunnin jälkeen jalat alkoivat olla hapoilla, pää transsissa. En olisi halunnut lopettaa tunnin jälkeen, vaikka jalat huusivat jo todella armoa. Tuntui kuin olisi kuljettu jossain taianomaisessa hetkessä, jota ei saa rikkoa..
 Mutta kuten kaikki kiva, tämäkin loppui aikanaan... Alastulosta jäin sentään jaloilleen, vaikken ollutkaan ihan varma, kantavatko ne enää..
Ilman satulaa pääsee niin paljon paremmin tuon leveähkön otuksen ympärille ja saa ratsastettua istunnalla paljon paremmin. Loppu tunnista ohjat olivatkin lähinnä koristeena.
Vielä illallakin jaksan ihmetellä tätä, miten tässä näin kävi. En lähtenyt millään älyttömällä tekemisen meiningillä, vaan collareissa rennolla otteella. Tarkoitus oli toki tehdä hommia, mutten ajatellut, että päästään tähän lopputulokseen.
 Upeaa! Tätä fiilistä olenkin kaivannut jo viikko tolkulla, kun mikään ei ole oikein tuntunut miltään, kaikki on ollut ihan ok, semi tasoa.
Eilen olin illalla Ponitallilla hyppytunnilla, kaikki sujui siis semisti. Olen ihan tyytyväinen, muttei mitään ihmeempää elämystä tullut.
Eikä tietenkään aina voi tullakaan, sehän nyt on selvää!
Ainot yllättävä asia eilisessä oli HYTTYSET, jotka söivät kuin hullut. Eihän niitä nyt vielä tarttis tulla.
Viime viikonloppuna käytiin ihan katsojan roolissa Melkkilässä koulukisoissa. Mejjan omistaja Iitu oli ekaa kertaa Mejjalla kisoissa, hienosti meni perusmerkin rata. Prosenttejakin irtosi yli 65, vaikka pari oli molemmat ekaa kertaa kouluradalla!

Vielä muutama kuva..
Kaikki kuvat on neidin käsialaa... Tykkää kuvaamisesta todenteolla ja näkee kyllä kuvauskohteita hienosti, onnistumisiakin on jo hyvin. Lisää treeniä vaan...

Aina sanotaan, että ensin työ sitten vasta huvi, mutta onko se aina järkevintä???

Tänään tuli todistetuksi, että ei ole.
Menin tallille työpäivän jälkeen, sää oli harmaa. Tarkoituksena siivota talli sekä ratsastaa Mejja. Muu sakki oli Tampereella hevosmessuilla. Ajattelin, että siivoan tallin ensin ja ratsastan sitten.
Siivoilin karsinat ja hain Mejjan tarhasta ja laitoin kuntoon ja tadaa, kuin taikaiskusta alkoi vettä sataa, kuin..... Kateltiin siinä typyn kanssa hetki ja kirottiin molemmat mielessämme. Ei auttanut kuitenkaan muu, kun lähteä sateeseen.
Kenttävääntöä oli tarjolla. Ihan kivasti tuo typykkäinen kulki alkutahmeuden jälkeen. Oli hieno lopettaa, kun hevonen oli saanut kivan jumpan, ympyrällä ravi jatkui samana, vaikka päästi pidemmäksi... Molemmilla oli pieni hiki ja molemmat olivat hyvinkin tyytyväisen oloisia. Etenkin siihen, että pääsimme pois pellonreunasta, jossa tuuli oli alkanut puhaltaa kohtuullisen napakasti.
Talliin oli eilen muuttanu uusi vuohi. Mejja oli varma, että vuohi vähintään syö hänet ja sillä oli erityisen kamala kellokin kaulassa. Toki hevoset olivat tämän vuohen jo eilen nähneet ja se samassa tallissa nukkunut yönsäkin, mutta nyt oli nainen yksin ja hylättynä vuohen armoilla. Tarkempaa tuttavuutta tehtyämme ei vuohi vaikuttanutkaan yhtään niin pelottavalta, kukaan joka rakastaa porkkanoita, ei voi olla läpeensä paha. Näin he siis yhteistä porkkanaa mutustivat.
Tuli vielä heppailun päätteeksi käytyä laittamassa kesärenkaan variksen alle. Tai siis minä vain kannoin renkaat auton viereen ja talvinakit pois. Ilma ei tähänkään ollut ehkä suotuisin, mutta alku viikko on sen verran täynnä ohjelmaa, ettei paljon vaihtoehtoja ollut.
Aiemmin viikolla saatiin jo tehtyä vähän pihahommia koko perheen voimin (kissa mukaan lukien). Puhunkin puolen hehtaarin viidakosta, kun puhun tontistani. Tämän talon ostaessani neljä vuotta sitten alkoi tämä viidakonvaltaus-projekti. Ketään ei ollut oikein huvittanut pitää pihasta huolta, ja näin ollen suurimmassa osassa pihaa kasvoi metrinen heinä. Nyt heinää on pihalla jälkellä enää aika vähän, joskin riittävästi. Tämän kesän projetit liittyvät siis tuo heinäalueen nurmeksi saattamiseen. Olen luottavaisin mielin, niin kuin joka kevät tähänkin asti... Suunnitelmat on suuret, vielä kun joku ne toteuttaisi...

Jansku ja Touho metsämaastossa

Uusi pelottava vuohi...

Hieman sumea kuva, kun kädet meinasivat loppua kesken,

Mejja ja vuohi samalla porkkanalla,

eikä pelota yhtään!

Voisihan se kevät jo tulla...

On ollut arjessa jos jonkinlaista sutinaa viime aikoina.

Viime viikonloppuna juhlittiin neidin 12-vuotissynttäreitä oikein urakalla ja laskuun, mummejen ja kavereiden kanssa, koko viikonloppu. Samaan viikonloppuun sattui vielä Melkkilän estekisat. Saatiin kuitenkin mahdutettua kivasti kaikki puuhat minun "vapaaseen" viikonloppuun.. Ei kamalan vapaalta ajalta kyllä tuntunut, kun koko viikonloppu oli hommia täys.

Janina meni Hemmolla tälläkin kertaa, hieno puhdas rata taas, 4,sija. 

Arvostelu oli ihanneaika, joten aika arpapelillä vedettiin, kymmenyksen hiljempaa olisi pitänyt mennä, jotta olisi saanut sijoituksen. 

Tämä viikonloppu onkin sitten ollut äidin viikonloppu. Neidin piti lähteä mummeilemaan lauantaina, mutta halusikin lähteä jo perjantaina illalla. 

Itselläni oli Melkkilässä perjantaina estetunti. Ihan kivasti meni, tehtiin uusintatie-tyyppistä rataa, jossa muutamia 180 asteen käännöksiä. Täytyy sanoa, että samainen Hemmo, jolla neiti kisaa, on erittäin mainio suomiputte ja hyvin me vedettiin. 

Lauantaina olikin siivouspäivä (tätäköhän silmällä pitäen neiti karkasi perjantaina jo mummille?!!?), ja illalla sitten paikallisessa oli esiintymässä Joku Paikallinen Bändi, joka sytyttää kyllä porukan tanssimaan ja laulamaan cover-biiseillään.

Tänään onkin ollut lepopäivä ja neidin haku mummilasta. Kortin peluuksihan se taas meni ja monta tuntia vierähti pelin tuoksinassa.

Huomenna on ohjelmassa ratsastusta taasen, neiti ihan kahdella eri tallilla oikeen :)

Mennään ensin päivällä Seijalle maastoilemaan Touholla ja Mejjalla ja sitten neidillä on oma tuntinsa Melkkilässä iltapäivästä myöhemmin.

Tässä neidin kitkat/smarties synttärikakku

Samu-poni on kova pussaamaan, tässä kisapäivän tunnelmia <3

Uudistettu tuggatyyli, toisella puolella sivusiili, toista olisi tarkoitus kasvattaa...

Joku Paikallinen Bändi paikallisessa...